Reippaina kaymme rekkain alle

Eli vanhaa suomalaista kansansavelmaa piti lainata otsikkoon, kun kerta tahan paivaan se sopi melko hyvin. Eli kun aamulla tiet erkani oli Janne lahdossa vuorille, ja me Sirun kanssa kaksistaan jaatiin kaupunkiin, niin siina taksiasemalle kavellessa tuli villi idea paahan: Vuokrataan moottoripyora!! Ja tuumasta toimeen, lahin vuokraamo ja napsakka pikkupratka alle, ja liikenteen sekaan. Ekat pari tilannetta aiheutti hiukan kylmaa hikea, mutta tosi nopeasti tottui siihen sekavalta nayttavaan liikenteeseen! Oikeasti se ei ole laheskaan niin pahaa siella keskella kuin milta ulkoapain nayttaa, ja tollasella ketteralla pikkupyoralla pystyi valttamaan ne pahimmat paikat kevyesti. Ja kun liikenteessa vahintaankin puolet on kaksipyoraisia, niin ei tartte pelata jotain stadissa vierailevaa maatiaista joka ei osaa sisaistaa ettta samalla tiella ajaa muitakin kuin han, niin oli verrattain turvallista. Niin turvallista kuin yhdistelma Kathmandu ja moottoripyora vaan voi olla. Kaikki meni kuitenkin paremmin kuin hyvin, ja selvittiin hengissa ilman mitaan vaaratilanteita, ja varmasti nahtiin enempi kuin millaan turistireissulla. Teki oikeasti hyvaa eksya pari kertaa, kiivettiin parikin kertaa saman vuoren eri rinteita ylos niin pitkalle kuin tieta riitti, kirjaimellisesti. Toisella kertaa piti kaantaa ympari kun asvalttitie loppui kivikkoon.

Nahtiin tosiaankin ihan kivasti paikkoja, tarkoitus oli kayda parilla eri nahtavyydella, tai niin ainakin luultiin. Oli melko mielenkiintoista olla kirjojen hehkuttamalla "Lepaavan Buddhan" patsaalla, ja huomata etta ihmisia oli kourallinen, ja me ainoat lankkarit. Ei mikaan villein nahtavyys selkeasti, vaikka se oli melkolailla tyylikas. Samaten Pashupatin temppelialue oli hieno, vaikka hiukan kavi ehka ahdistamaan paikallisten tyyli puolivakisin ohjata aitiopaikoille tsiigaamaan polttohautaus-seremoniaa! Paikallinen tapa on etta kuolleet poltetaan ja tuhkat sirotellaan jokeen joka Intian puolella laskee pyhaan Gangesiin. Taalla hautajaiset on selkeasti arkipaivaisempi kuin meilla, silla polttopaikkoja oli viisi rivissa ja niissa jokaisella oli seremoniat menossa eri vaiheissa, ja vakea satamaarin "lehtereilla" yytsimassa. Groteskia, tavallaan ehka jopa terveempaa kuin kotoinen tyyli. Kuolema korjaa meista jokaisen kuitenkin...

No mutta menipas synkaksi, jatketaan sitten ehka vahan aurinkoisemmissa merkeissa, kirjaimellisesti, silla paivan kolmas mesta oli Boudha Stupa, keskella kaupunkia, parin kerrostalon valissa sijaitseva nayttavankokoinen temppeli, ja paikka oli mita mainioin hiukan levahtaa ja istua alas katselemaan maailman menoa, aurinko paistoi ja oli jotenkin leppoisaa vain olla ja ihmetella jotain paikallista julkkista joka parahti paikalle parikymmen henkisen possensa kanssa ja alkoi jarjestella kuvaussessiota temppelille. Paikalliset ymparoivat tahtosen samantien, ja me jaimme huuli pyoreena tuijottamaan tata paikallista superjulkkista. Mitaan tietoa siita kuka nainen oli, ei ole. Mutta julkkis joka tapauksessa. Paikalla vahdissa olleet poliisitkin kavivat rivissa ihailemaan neitosen meikkaussessioita. Mimmilla varmaan turvallinen olo kun lain valvova silma herkeamatta turvasi tilannetta...

Siinapa se paiva taas pikaisena yhteenvetona. Pari edellista paivaa voinee kuitata toteamalla "Sairaslomalla", eli meikalainen koitti potea jotain arhakkaa vatsatautia melkein kolme vuorokautta, ja paivat meni kaytannossa ohi. Nyt alkaa taas elama voittaa, ja ehkapa sita selvisi siita kokonaan ilman laakkeita.

Seuraavaan kertaan...