Blogailua kynttilanvalossa

Elikkas,
tultiin hotellille relaamaan hetkeksi ja minuutti kerittiin olla kun meni sahkot. Toisaalta ei mitaan uutta, silla kun tultiin Kathmanduun ensimmaisen kerran oli koko kaupunki edellisen kerran pimeana. Tyylikkaasti ainoat valonlahteet ovat nettikahvilat, ja harvat paremmat liikkeet jotka hoitavat virransaantinsa omilla generaattoreilla. Ihan pakko oli tulla nettiin kirjoittelemaan, varsinkin kun muut eilen paasivat mutta meikalaiselle ei napannut millaan toimimaan, joten jai kirjoittelematta. Kuvia laitettiin pari, ja tanaan todennakosesti lisaa viela kunhan asia etenee.

Ei tanne muuten mitaan ihmeellisempaa kuulu, ollaan kierretty tata omaa Thamelin aluetta ja tanaan mentiin pitemmalle oikean Kathmandun puolelle, ja kierrettiin parit nahtavyydet ja temppelit. Apinatemppelille oli melkoinen aamureippailu kun ensin talsittiin kiertotien kautta lahemmas viis kilsaa temppelille ja loppurutistuksena suht jyrkat portaat 80 metrisen kukkulan huipulle. Erastakin matkailuohjelmaa katelleet tunnistanevat portaat helposti kun totean "Uittu, apina nussi mun vedet!!!", ja meille meinasi kayda aivan samalla tavalla, Sirun nopeat refleksit pelastivat apinaa saamasta litran korkkaamatonta vesipulloa :-D
Vaan olihan se tyylikas mesta, ja nakymat ylhaalta Kathmanduun olivat melkolailla mainiot.

Huomenna koitetaan selvittaa alkajaisiksi se miten taalta paastaan pois! Ei silla etta ketaan kiinnostaisi lahtea, mutta valitettavasti koulu haittaa muita harrastuksia ja on pakko aikanaan lahtea kotiinkin. Nyt koitetaankin kuumeisesti selvittaa edukkaita lentomahdollisuuksia (ei Sanna, en ole hullu, olen mukavuudenhaluinen), silla hitaallakin koneella matka taalta Delhiin vie 2 tuntia, kun nopein maayhteys on 36 tuntia, matkatoimiston miesta lainatakseni "ellei ilmene ongelmia". Pakko opetella laittamaan omalle mukavuudelle hintaa, se vaan ei ole 120 dollaria mita takalaiset lentolipuista huutavat. Ei vaan patkaakaan huvittaisi jumittaa paria vuorokautta bussissa, ja toisaalta tekemista taallakin piisaisi pitemmaksikin aikaa...

Nain pitkalle muuten parjattiin ilman etta tormattiin ekaan suomalaiseen, ja siihen sitten melkein oikeasti tormattiin, ahtaassa nettikahvilassa viereisella koneella istui suomalainen mimmi joka ilmeisesti hoitaa jotain lastenkodin tyylista taalla tai jotain. Toisaalta eipa niita suomalaisia niin ole kaivannut, eikohan taas 17. paiva kun aamubussilla koittaa kouluun raahautua niin niita suomalaisa on ihan liiankin kanssa jaloissa. Tosiaan, ERITYISEN lampimia terveisia kouluporukalle, vissiin tassa on teilla enaa muutama tunti senkin ihanuuden alkuun, koittakaa kestaa...

Muttamutta, on hiukka vaikea palata kauas taaksepain paivissa kun noi kaksi muuta on jo kaiken kertaalleen kirjoittaneet niin ehka tama alkaa olla tassa. Palaillaan.