Delhin tunnelmia

Elikkas!
Tata kirjoitettaessa on jo tullut vietettya kaikkiaan hiukan vaille pari vuorokautta aivan toisenlaisessa maailmassa. Kaikkiaan matka tanne meni varsin kivuttomasti, mita nyt tuli jalleen todettua ettei reittilentojen karjaluokassa liikaa sita jalkatilaa tosiaan ole. Samaten oli epamiellyttava yllatys etta takanamme istui herra ja rouva Svensson Gremlin-veljesten kanssa, ja kakarat pitivat melkolailla koko lennon ajan enemman tai vahemman raivostuttavaa shoutaan. HURRIT, KOULUTTAKAA NIITA KAKAROITANNE!! Haelvete...

Kaikenkaikkiaan ensikosketus Intiaan oli varsin miellyttava, ja kaikesta alkuepailyista huolimatta kaikki lentokentalla sujui varsin nopeasti ja kun allekirjoittanut joukon viimeisena selvisi passintarkastuksesta niin olivat rinkat jo odottamassa meita, ja matka jatkui samantien. Siru jo kaikki pahimmat kertoili omassa blogissaan, mutta tosiaan matka meni hiukan kauhunsekaisissa ja ahtaissa tunnelmissa pimeilla mutta kansoitetuilla moottoriteilla. Taallapain nuo liikennesaannot ovat parhaimmillaankin vain suosituksia ja kaistaviivoja on turha toivo katsellakaan. Ei voi sanoa edes etta mentaisiin asvaltin leveydelta kun liian usein lainattiin pientareen puoleltakin tilaa kun muuten kavi liika ahtaaksi :-D

Kun sitten matkustamisen jalkeen aamuyolla paastiin hotelliin nukkumaan ja koimme karusti etta paperinohuilla seinilla varustetussa hostellissa ei ole toiveitakaan nukkua pitempaan kuin muut asukkaat paattavat, ja kymmenen nurkilla oli raahattava unenpuutteesta karsiva ruho ylos. Eka paiva meni melkolailla vain pyoriessa ympyraa, ja jatkoa pohtiessa eri tahojen kanssa. Pariinkin eri otteeseen tuli avuliaita kavereita juttelemaan meille, ja kertoilivat yleisesti juttuja paikallisesta elamanmenosta ja siita miten heikosti me kuvaan sulauduimme. Takalaisittain harvinaisesti kumpikaan ei kaivannut latinlatia rahaa, yleisesti ottaen vahintaan jokatoinen vastaantulija on kouraojossa myymassa sita sun tata tai yleisesti kerjaamassa massia. Muutenkin meno tuolla heti hotellin nurkalla kulkevalla paabasaarilla on melkoista, ja nyt kun siihen alkaa pikkuhiljaa tottua huomaa miten aina uudet turistit tosiaan erottuvat joukosta melko selkeasti, vaikkei tassa itekaan mikaan veteraani ole, mutta jotain kokemusta on tarttunut eika olo enaa ihan kokoaikaa ole mallia "orpo piru vieraassa helvetissa" mita se ekana paivana oli.

Eilisen aikana kierrettiin tuhat ja yksi kojua ja myyjaa, eika varsinaisesti mitaan ostettu, ja tanaan leikittiin oikein urakalla turistia, ja otettiin oma kuski paivaksi nayttamaan meille paikkoja. Tosiaan varsin kaunis ajatus, mutta kun kuskin englanninkielentaito on enimillaankin rajallinen, niin ihan hirveasti infoa ei herunut, mutta toistasataa valokuvaa kyllakin. Niitakin koitamme jakaa jossainvalissa, koska kuvista irtoaa enemman varmasti fiiliksia kotipuoleenkin.

Huomenna olisikin sitten tarkoitus karistaa Delhin polyt (ERITTAIN kirjaimellisesti, jos Saksa on paska maa, on Intia paskainen) ja jatkaa matkaa kohti Jaipuria, josta siirtyminen Agraan ja viela idemmas Jaipuriin ja Nepaliin tapahtunee ensi viikolla jollain aikataululla. Nepalin reissun junaliputkin KAVI jo kasissa, mutta ryssittyjen paivamaarien takia niilla emme tehneet mitaan ja matkoja hoitanut kaveri polttikin hihansa apulaisiinsa varsin lahjakkaasti ja oikeiden lippujen pitaisi tulla piakkoin.

Kaikenkaikkiaan pari ekaa paivaa on mennyt enemman kuin mukavasti, ja kaikkea uutta ihmeteltavaa riittaa. Delhissa sita huomaa millainen kapykyla kotoinen Helsinki oikeasti onkaan, ja miten pahasti kaikki saasteet tallaisessa miljoonakaupungissa vaikeuttavat jokapaivaista elamaa, ilma on valilla yksinkertaisesti niin huonoa etta sita on vaikea hengittaa, ja rinkassa lojuvat "puhtaat" vaatteetkin haisevat ihan palaneelle, joka taallapain on se kuvaankuuluva tuoksu. Nama kaikki ovat itseasiassa varsin kotoisia, tulee ihan Helsinki mieleen kun muistelee aikaa jolloin venajalla olivat metsapalot pahimmillaan, ja toisaalta ikkunan alla oisin louskuttavat rakit muistuttavat siita kymmenenvuoden takaisesta kesasta jonka aikana naapurin sekarotuisesta piskista oli tulla rukkaset useampanakin yona.

Mutta eipa kait tassa sen hassumpia, koitetaan tosiaan vahan niita kuvia lisailla sinne tai tanne.
Kahtellaan.