Elieli, maalisuora lomassa haamottaa. Tanaan tulin takaisin Delhiin, ja enaa pari viimeista paivaa taalla jaljella. Kuten nyt kavi niin matkasin yksin Nepalin kuninkaallisen lentoyhtion siivilla muitten sankareitten matkustaessa bussissa. En epaile hetkeakaan etteiko heilla olisi ollut ns. Arsesta koko pari vuorokautta matkustaa, mutta pakko siitakin huolimatta hiukan hehkuttaa lentamista. NE MAISEMAT olivat upeat! Lento lahti viiden aikaan, ja nailla leveysasteilla se tarkoittaa auringonlaskua. Sattumalta meikalaiselle viela napsahti kerrankin tuuri ja sain istumapaikan ikkunan vieresta ja koneen oikealta puolelta, ja ekan puolituntia pystyin ihailemaan Himalajan vuoristoa auringonlaskiessa huippujen taakse! Jos ei pikainen matkustaminen ole minkaan arvoista niin ne maisemat varmasti oli, pieninkin katumus katosi kun sita nakya tapitti nena kiinni lasissa. Kuviakin tuli otettua "jokunen".
Itse lento oli varsin tavanomainen, viakka sita kaikki epailikin, kone oli taysin normaali eika mikaan kuumottava pikkukone, mutta lentoasema oli kotoisista asemista ehka lahempana Malmin kenttaa kuin Seutulaa, tai mitaan muuta ns. oikeaa kenttaa. Mutta hyvin sieltakin ilmaan paasi.
Nyt tassa odottelen pikkuhiljaa muita sankareita saapuvaksi, joskus aamuyolla pitaisi olla dosan perilla, ja varmaan tarttee raahautua itsekin ylos silla hotelli on periaatteessa aika hyvalla paikalla, mutta valitettavan pienen sivukujan varrella niin voi olla ettei sita aamuhamarassa loyda ilman avustusta. No se on pienta, voihan sita sitten nukkua huomisen samalla matkalaisten kanssa.
Eipa tanne ihmeampia taas. Varmaan koitetaan huomenna taas isommalla efortillla kirjoitella, ja samalla ehka jokunen kuvakin taas vaihteeksi.
perjantai 12. tammikuuta 2007
keskiviikko 10. tammikuuta 2007
Reippaina kaymme rekkain alle
Eli vanhaa suomalaista kansansavelmaa piti lainata otsikkoon, kun kerta tahan paivaan se sopi melko hyvin. Eli kun aamulla tiet erkani oli Janne lahdossa vuorille, ja me Sirun kanssa kaksistaan jaatiin kaupunkiin, niin siina taksiasemalle kavellessa tuli villi idea paahan: Vuokrataan moottoripyora!! Ja tuumasta toimeen, lahin vuokraamo ja napsakka pikkupratka alle, ja liikenteen sekaan. Ekat pari tilannetta aiheutti hiukan kylmaa hikea, mutta tosi nopeasti tottui siihen sekavalta nayttavaan liikenteeseen! Oikeasti se ei ole laheskaan niin pahaa siella keskella kuin milta ulkoapain nayttaa, ja tollasella ketteralla pikkupyoralla pystyi valttamaan ne pahimmat paikat kevyesti. Ja kun liikenteessa vahintaankin puolet on kaksipyoraisia, niin ei tartte pelata jotain stadissa vierailevaa maatiaista joka ei osaa sisaistaa ettta samalla tiella ajaa muitakin kuin han, niin oli verrattain turvallista. Niin turvallista kuin yhdistelma Kathmandu ja moottoripyora vaan voi olla. Kaikki meni kuitenkin paremmin kuin hyvin, ja selvittiin hengissa ilman mitaan vaaratilanteita, ja varmasti nahtiin enempi kuin millaan turistireissulla. Teki oikeasti hyvaa eksya pari kertaa, kiivettiin parikin kertaa saman vuoren eri rinteita ylos niin pitkalle kuin tieta riitti, kirjaimellisesti. Toisella kertaa piti kaantaa ympari kun asvalttitie loppui kivikkoon.
Nahtiin tosiaankin ihan kivasti paikkoja, tarkoitus oli kayda parilla eri nahtavyydella, tai niin ainakin luultiin. Oli melko mielenkiintoista olla kirjojen hehkuttamalla "Lepaavan Buddhan" patsaalla, ja huomata etta ihmisia oli kourallinen, ja me ainoat lankkarit. Ei mikaan villein nahtavyys selkeasti, vaikka se oli melkolailla tyylikas. Samaten Pashupatin temppelialue oli hieno, vaikka hiukan kavi ehka ahdistamaan paikallisten tyyli puolivakisin ohjata aitiopaikoille tsiigaamaan polttohautaus-seremoniaa! Paikallinen tapa on etta kuolleet poltetaan ja tuhkat sirotellaan jokeen joka Intian puolella laskee pyhaan Gangesiin. Taalla hautajaiset on selkeasti arkipaivaisempi kuin meilla, silla polttopaikkoja oli viisi rivissa ja niissa jokaisella oli seremoniat menossa eri vaiheissa, ja vakea satamaarin "lehtereilla" yytsimassa. Groteskia, tavallaan ehka jopa terveempaa kuin kotoinen tyyli. Kuolema korjaa meista jokaisen kuitenkin...
No mutta menipas synkaksi, jatketaan sitten ehka vahan aurinkoisemmissa merkeissa, kirjaimellisesti, silla paivan kolmas mesta oli Boudha Stupa, keskella kaupunkia, parin kerrostalon valissa sijaitseva nayttavankokoinen temppeli, ja paikka oli mita mainioin hiukan levahtaa ja istua alas katselemaan maailman menoa, aurinko paistoi ja oli jotenkin leppoisaa vain olla ja ihmetella jotain paikallista julkkista joka parahti paikalle parikymmen henkisen possensa kanssa ja alkoi jarjestella kuvaussessiota temppelille. Paikalliset ymparoivat tahtosen samantien, ja me jaimme huuli pyoreena tuijottamaan tata paikallista superjulkkista. Mitaan tietoa siita kuka nainen oli, ei ole. Mutta julkkis joka tapauksessa. Paikalla vahdissa olleet poliisitkin kavivat rivissa ihailemaan neitosen meikkaussessioita. Mimmilla varmaan turvallinen olo kun lain valvova silma herkeamatta turvasi tilannetta...
Siinapa se paiva taas pikaisena yhteenvetona. Pari edellista paivaa voinee kuitata toteamalla "Sairaslomalla", eli meikalainen koitti potea jotain arhakkaa vatsatautia melkein kolme vuorokautta, ja paivat meni kaytannossa ohi. Nyt alkaa taas elama voittaa, ja ehkapa sita selvisi siita kokonaan ilman laakkeita.
Seuraavaan kertaan...
Nahtiin tosiaankin ihan kivasti paikkoja, tarkoitus oli kayda parilla eri nahtavyydella, tai niin ainakin luultiin. Oli melko mielenkiintoista olla kirjojen hehkuttamalla "Lepaavan Buddhan" patsaalla, ja huomata etta ihmisia oli kourallinen, ja me ainoat lankkarit. Ei mikaan villein nahtavyys selkeasti, vaikka se oli melkolailla tyylikas. Samaten Pashupatin temppelialue oli hieno, vaikka hiukan kavi ehka ahdistamaan paikallisten tyyli puolivakisin ohjata aitiopaikoille tsiigaamaan polttohautaus-seremoniaa! Paikallinen tapa on etta kuolleet poltetaan ja tuhkat sirotellaan jokeen joka Intian puolella laskee pyhaan Gangesiin. Taalla hautajaiset on selkeasti arkipaivaisempi kuin meilla, silla polttopaikkoja oli viisi rivissa ja niissa jokaisella oli seremoniat menossa eri vaiheissa, ja vakea satamaarin "lehtereilla" yytsimassa. Groteskia, tavallaan ehka jopa terveempaa kuin kotoinen tyyli. Kuolema korjaa meista jokaisen kuitenkin...
No mutta menipas synkaksi, jatketaan sitten ehka vahan aurinkoisemmissa merkeissa, kirjaimellisesti, silla paivan kolmas mesta oli Boudha Stupa, keskella kaupunkia, parin kerrostalon valissa sijaitseva nayttavankokoinen temppeli, ja paikka oli mita mainioin hiukan levahtaa ja istua alas katselemaan maailman menoa, aurinko paistoi ja oli jotenkin leppoisaa vain olla ja ihmetella jotain paikallista julkkista joka parahti paikalle parikymmen henkisen possensa kanssa ja alkoi jarjestella kuvaussessiota temppelille. Paikalliset ymparoivat tahtosen samantien, ja me jaimme huuli pyoreena tuijottamaan tata paikallista superjulkkista. Mitaan tietoa siita kuka nainen oli, ei ole. Mutta julkkis joka tapauksessa. Paikalla vahdissa olleet poliisitkin kavivat rivissa ihailemaan neitosen meikkaussessioita. Mimmilla varmaan turvallinen olo kun lain valvova silma herkeamatta turvasi tilannetta...
Siinapa se paiva taas pikaisena yhteenvetona. Pari edellista paivaa voinee kuitata toteamalla "Sairaslomalla", eli meikalainen koitti potea jotain arhakkaa vatsatautia melkein kolme vuorokautta, ja paivat meni kaytannossa ohi. Nyt alkaa taas elama voittaa, ja ehkapa sita selvisi siita kokonaan ilman laakkeita.
Seuraavaan kertaan...
maanantai 8. tammikuuta 2007
Tarttuva Nepalilainen korvatulehdus
Sita tietaa etta loma alkaa olla loppusuoralla kun koittaa keksia keinoja miten pitkittaa sita. Tuo otsikon tauti oli paras mita tanpaivainen heikkohappinen aivoriihi sai aikaiseksi, ei kovin kaksinen vaihtoehto koittaa selittaa Finnairille tekosyyksi miksei millaan pystyisi lentamaan kotiin viikonpaasta.
Tanaan oli siis melkolailla sairaslomapaiva, rehellisesti yllattavan kauan siihen menikin etta tulin kipeaksi. Noo, onneksi on paivia aikaa sairastaa.
Tosin lepopaivasta johtuen ei sen kummempia juttuja ole kirjoittaa, muuta kun etta tanaan niita eilen luvattuja kuvia on jaossa, vihdoinkin, muutama ainakin.
Katellaan, kohti parempaa huomista
Tanaan oli siis melkolailla sairaslomapaiva, rehellisesti yllattavan kauan siihen menikin etta tulin kipeaksi. Noo, onneksi on paivia aikaa sairastaa.
Tosin lepopaivasta johtuen ei sen kummempia juttuja ole kirjoittaa, muuta kun etta tanaan niita eilen luvattuja kuvia on jaossa, vihdoinkin, muutama ainakin.
Katellaan, kohti parempaa huomista
sunnuntai 7. tammikuuta 2007
Blogailua kynttilanvalossa
Elikkas,
tultiin hotellille relaamaan hetkeksi ja minuutti kerittiin olla kun meni sahkot. Toisaalta ei mitaan uutta, silla kun tultiin Kathmanduun ensimmaisen kerran oli koko kaupunki edellisen kerran pimeana. Tyylikkaasti ainoat valonlahteet ovat nettikahvilat, ja harvat paremmat liikkeet jotka hoitavat virransaantinsa omilla generaattoreilla. Ihan pakko oli tulla nettiin kirjoittelemaan, varsinkin kun muut eilen paasivat mutta meikalaiselle ei napannut millaan toimimaan, joten jai kirjoittelematta. Kuvia laitettiin pari, ja tanaan todennakosesti lisaa viela kunhan asia etenee.
Ei tanne muuten mitaan ihmeellisempaa kuulu, ollaan kierretty tata omaa Thamelin aluetta ja tanaan mentiin pitemmalle oikean Kathmandun puolelle, ja kierrettiin parit nahtavyydet ja temppelit. Apinatemppelille oli melkoinen aamureippailu kun ensin talsittiin kiertotien kautta lahemmas viis kilsaa temppelille ja loppurutistuksena suht jyrkat portaat 80 metrisen kukkulan huipulle. Erastakin matkailuohjelmaa katelleet tunnistanevat portaat helposti kun totean "Uittu, apina nussi mun vedet!!!", ja meille meinasi kayda aivan samalla tavalla, Sirun nopeat refleksit pelastivat apinaa saamasta litran korkkaamatonta vesipulloa :-D
Vaan olihan se tyylikas mesta, ja nakymat ylhaalta Kathmanduun olivat melkolailla mainiot.
Huomenna koitetaan selvittaa alkajaisiksi se miten taalta paastaan pois! Ei silla etta ketaan kiinnostaisi lahtea, mutta valitettavasti koulu haittaa muita harrastuksia ja on pakko aikanaan lahtea kotiinkin. Nyt koitetaankin kuumeisesti selvittaa edukkaita lentomahdollisuuksia (ei Sanna, en ole hullu, olen mukavuudenhaluinen), silla hitaallakin koneella matka taalta Delhiin vie 2 tuntia, kun nopein maayhteys on 36 tuntia, matkatoimiston miesta lainatakseni "ellei ilmene ongelmia". Pakko opetella laittamaan omalle mukavuudelle hintaa, se vaan ei ole 120 dollaria mita takalaiset lentolipuista huutavat. Ei vaan patkaakaan huvittaisi jumittaa paria vuorokautta bussissa, ja toisaalta tekemista taallakin piisaisi pitemmaksikin aikaa...
Nain pitkalle muuten parjattiin ilman etta tormattiin ekaan suomalaiseen, ja siihen sitten melkein oikeasti tormattiin, ahtaassa nettikahvilassa viereisella koneella istui suomalainen mimmi joka ilmeisesti hoitaa jotain lastenkodin tyylista taalla tai jotain. Toisaalta eipa niita suomalaisia niin ole kaivannut, eikohan taas 17. paiva kun aamubussilla koittaa kouluun raahautua niin niita suomalaisa on ihan liiankin kanssa jaloissa. Tosiaan, ERITYISEN lampimia terveisia kouluporukalle, vissiin tassa on teilla enaa muutama tunti senkin ihanuuden alkuun, koittakaa kestaa...
Muttamutta, on hiukka vaikea palata kauas taaksepain paivissa kun noi kaksi muuta on jo kaiken kertaalleen kirjoittaneet niin ehka tama alkaa olla tassa. Palaillaan.
tultiin hotellille relaamaan hetkeksi ja minuutti kerittiin olla kun meni sahkot. Toisaalta ei mitaan uutta, silla kun tultiin Kathmanduun ensimmaisen kerran oli koko kaupunki edellisen kerran pimeana. Tyylikkaasti ainoat valonlahteet ovat nettikahvilat, ja harvat paremmat liikkeet jotka hoitavat virransaantinsa omilla generaattoreilla. Ihan pakko oli tulla nettiin kirjoittelemaan, varsinkin kun muut eilen paasivat mutta meikalaiselle ei napannut millaan toimimaan, joten jai kirjoittelematta. Kuvia laitettiin pari, ja tanaan todennakosesti lisaa viela kunhan asia etenee.
Ei tanne muuten mitaan ihmeellisempaa kuulu, ollaan kierretty tata omaa Thamelin aluetta ja tanaan mentiin pitemmalle oikean Kathmandun puolelle, ja kierrettiin parit nahtavyydet ja temppelit. Apinatemppelille oli melkoinen aamureippailu kun ensin talsittiin kiertotien kautta lahemmas viis kilsaa temppelille ja loppurutistuksena suht jyrkat portaat 80 metrisen kukkulan huipulle. Erastakin matkailuohjelmaa katelleet tunnistanevat portaat helposti kun totean "Uittu, apina nussi mun vedet!!!", ja meille meinasi kayda aivan samalla tavalla, Sirun nopeat refleksit pelastivat apinaa saamasta litran korkkaamatonta vesipulloa :-D
Vaan olihan se tyylikas mesta, ja nakymat ylhaalta Kathmanduun olivat melkolailla mainiot.
Huomenna koitetaan selvittaa alkajaisiksi se miten taalta paastaan pois! Ei silla etta ketaan kiinnostaisi lahtea, mutta valitettavasti koulu haittaa muita harrastuksia ja on pakko aikanaan lahtea kotiinkin. Nyt koitetaankin kuumeisesti selvittaa edukkaita lentomahdollisuuksia (ei Sanna, en ole hullu, olen mukavuudenhaluinen), silla hitaallakin koneella matka taalta Delhiin vie 2 tuntia, kun nopein maayhteys on 36 tuntia, matkatoimiston miesta lainatakseni "ellei ilmene ongelmia". Pakko opetella laittamaan omalle mukavuudelle hintaa, se vaan ei ole 120 dollaria mita takalaiset lentolipuista huutavat. Ei vaan patkaakaan huvittaisi jumittaa paria vuorokautta bussissa, ja toisaalta tekemista taallakin piisaisi pitemmaksikin aikaa...
Nain pitkalle muuten parjattiin ilman etta tormattiin ekaan suomalaiseen, ja siihen sitten melkein oikeasti tormattiin, ahtaassa nettikahvilassa viereisella koneella istui suomalainen mimmi joka ilmeisesti hoitaa jotain lastenkodin tyylista taalla tai jotain. Toisaalta eipa niita suomalaisia niin ole kaivannut, eikohan taas 17. paiva kun aamubussilla koittaa kouluun raahautua niin niita suomalaisa on ihan liiankin kanssa jaloissa. Tosiaan, ERITYISEN lampimia terveisia kouluporukalle, vissiin tassa on teilla enaa muutama tunti senkin ihanuuden alkuun, koittakaa kestaa...
Muttamutta, on hiukka vaikea palata kauas taaksepain paivissa kun noi kaksi muuta on jo kaiken kertaalleen kirjoittaneet niin ehka tama alkaa olla tassa. Palaillaan.
perjantai 5. tammikuuta 2007
Nepal
Jepjep,
eli kuten ehka nohevimmat kerkes eilen jo muitten blogeista lueskella, niin tosiaan on Nepalissakin nettia tarjolla...tai lahinna siihen asti kun tuli mun vuoro. Sillon lahos totaalisesti, ja kavi hiukan kuumottavaksi kun olis pitanyt ehdottomasti mailista tarkastaa onko meille hsotellia odottamassa. Nyt tultiin sitten hiukan sokkona Kathmanduun mutta kavikin hyvin ja kaikki oli taalla kunnossa. Taino mita nyt kaveri oli luullut etta tullaan paikalle lentaen, ja oli lahettanyt apurin kentalle odottelemaan, ja hotellilla yllatys oli melkoinen kun pamahdettiin paikalle ilman kuskia :-)
Tosiaan bussireissu tanne pohjoiseen oli melko..."elamyksellinen", kaksi perattaista paivaa aamuhamarista illan pimeyteen autossa, eilen tosin jeepissa jossa oli ehka viela bussiakin vahemman tilaa, ja tanaan sitten dosalla lahto ennen seiskaa. Pahin oli ehka guest house mihin meidat majoitettiin valiyoksi. Kaveri lahtopaassa lupas "ihan siisita", todellisuudessa paikka oli lahempana vankilaa betonista muurattuine kirjahyllyineen, ja kirsikkana kakussa oli ikkunat...tai niiden puute. Oli nerokkaasti reika vasatty seinaan, ja siihen hyttysverkko, mutta nailla leveysasteilla vetaa yolla melko lahelle nollaa, niin ulos oleva avonainen ikkuna ei hirmuisesti lammita,(no pun intended.). Viime yona ei liian montaa minuuttia tullut nukuttua, ja dosassa oli melko ahdasta niin unet siellakin jai vahaisiksi. Mutta ehka tassa on jotain uskonnollista, pienen karsimyksen jalkeen odottaa mahtava mesta vuorella. Leppoisa saa ja leppoista jengia, ja ikkunasta aukeaa lumihuippuiset vuoret himalajalla. Ei voi valittaa varsinkin kun maksetaan kampasta 1,7 per nassu yolta, ja hakkaa aika mennentullen monta kotoistakin hotellia. Pistaa vaan miettimaan etta kuinka halvalla oikeasti voi paasta kun ko. mesta oli halvin mita loydettiin, ja pieksee sisustuksessa allekirjoittaneen kampan :-D
Muutenkin Nepal vaikuttaa kaikenkaikkiaan melko hyvalle mestalle, ei vaan voi valittaa. Olis tarkoitus vahan koittaa kierrella paikkoja, mutta nepalilaisen lunkiin tyyliin, yksi, EHKA kaksi nahtavyytta paivassa, ettei vaan rasitu liikaa. Vakavasti pitaa harkita jotain kuriiripalveluita, kutkuttavasti DHL:n toimisto tossa nurkilla, oikeasti melko halpaa kamaa taalla intiaan verrattuna, lahettaa tuliaiset postilla edelta niin saastaa omaa vaivaa huomattavasti, kuhan ei ihan miljuunia maksa.
Mutta eipa kait tassa sen ihmeempia, koitetaan taas kirjoitella kuhan kerkeaa, viikon verran varmaan taalla vuorilla oleillaan, ja tosiaan nettipalvelut heti Delhin jalkeen parhaat talla reissusssa niin voi olla etta tarinaa tulee. ja varmaan kuviakin pikkuhiljaa, paikalliset paukkulangat ei hirmuisesti tykkaa isoista kuvista.
eli kuten ehka nohevimmat kerkes eilen jo muitten blogeista lueskella, niin tosiaan on Nepalissakin nettia tarjolla...tai lahinna siihen asti kun tuli mun vuoro. Sillon lahos totaalisesti, ja kavi hiukan kuumottavaksi kun olis pitanyt ehdottomasti mailista tarkastaa onko meille hsotellia odottamassa. Nyt tultiin sitten hiukan sokkona Kathmanduun mutta kavikin hyvin ja kaikki oli taalla kunnossa. Taino mita nyt kaveri oli luullut etta tullaan paikalle lentaen, ja oli lahettanyt apurin kentalle odottelemaan, ja hotellilla yllatys oli melkoinen kun pamahdettiin paikalle ilman kuskia :-)
Tosiaan bussireissu tanne pohjoiseen oli melko..."elamyksellinen", kaksi perattaista paivaa aamuhamarista illan pimeyteen autossa, eilen tosin jeepissa jossa oli ehka viela bussiakin vahemman tilaa, ja tanaan sitten dosalla lahto ennen seiskaa. Pahin oli ehka guest house mihin meidat majoitettiin valiyoksi. Kaveri lahtopaassa lupas "ihan siisita", todellisuudessa paikka oli lahempana vankilaa betonista muurattuine kirjahyllyineen, ja kirsikkana kakussa oli ikkunat...tai niiden puute. Oli nerokkaasti reika vasatty seinaan, ja siihen hyttysverkko, mutta nailla leveysasteilla vetaa yolla melko lahelle nollaa, niin ulos oleva avonainen ikkuna ei hirmuisesti lammita,(no pun intended.). Viime yona ei liian montaa minuuttia tullut nukuttua, ja dosassa oli melko ahdasta niin unet siellakin jai vahaisiksi. Mutta ehka tassa on jotain uskonnollista, pienen karsimyksen jalkeen odottaa mahtava mesta vuorella. Leppoisa saa ja leppoista jengia, ja ikkunasta aukeaa lumihuippuiset vuoret himalajalla. Ei voi valittaa varsinkin kun maksetaan kampasta 1,7 per nassu yolta, ja hakkaa aika mennentullen monta kotoistakin hotellia. Pistaa vaan miettimaan etta kuinka halvalla oikeasti voi paasta kun ko. mesta oli halvin mita loydettiin, ja pieksee sisustuksessa allekirjoittaneen kampan :-D
Muutenkin Nepal vaikuttaa kaikenkaikkiaan melko hyvalle mestalle, ei vaan voi valittaa. Olis tarkoitus vahan koittaa kierrella paikkoja, mutta nepalilaisen lunkiin tyyliin, yksi, EHKA kaksi nahtavyytta paivassa, ettei vaan rasitu liikaa. Vakavasti pitaa harkita jotain kuriiripalveluita, kutkuttavasti DHL:n toimisto tossa nurkilla, oikeasti melko halpaa kamaa taalla intiaan verrattuna, lahettaa tuliaiset postilla edelta niin saastaa omaa vaivaa huomattavasti, kuhan ei ihan miljuunia maksa.
Mutta eipa kait tassa sen ihmeempia, koitetaan taas kirjoitella kuhan kerkeaa, viikon verran varmaan taalla vuorilla oleillaan, ja tosiaan nettipalvelut heti Delhin jalkeen parhaat talla reissusssa niin voi olla etta tarinaa tulee. ja varmaan kuviakin pikkuhiljaa, paikalliset paukkulangat ei hirmuisesti tykkaa isoista kuvista.
keskiviikko 3. tammikuuta 2007
Kohti pohjoista
On se hienoa nahda miten eniten kommentteja saa aikaan mun lyhyt pinna, mutta samapa kait se :-)
Tosiaan eilinen meni aika pitkalti kokonaan tienpaalla, kun tultiin illan paatteeksi junalla Agrasta tanne itaan Varanasiin. Junamatka Intiassa ei ole mitenkaan erityisen sujuva kokemus, silla kalusto on ikaantynytta ja asenne kaikkeen on vahintaankin lunki, ja tosiaan juna oli kaikenkaikkiaan nelisen tuntia myohassa kun aamu koitti Varanasissa. Tai ongelma oli lahinna siina ettei kohde ollut varanasi, vaan joku pienempi paikka Varanasin ulkopuolella, samaten kuin lahtopistekaan ei ollut Agra, vaan surkea pikkukyla Agran ulkopuolella. Pikkukylan juna-asema oli vahintaankin mielenkiintoinen, ja kylilla pyoriessa naki miten ei hirmuisesti valkonaamaa juoksentele ko. kylassa. Kun juna sitten aikanaan saapui, alkoi melko hasardi paikanmetsastys umpipimeassa makuuvaunussa jossa ei hirmuisesti viitsinyt huudella ympariinsa kun suurin osa jengista nukkui. Lopulta paikat loytyi ja matka saattoi alkaa. Yllattavan kevyesti se yo meni, vaikkei siina pahemmin paassyt silmaa ummistamaan. Noh, tanaan aikaisin nukkumaan silla huomenaamulla bussimatka Nepalia kohti alkaa aamuvarhaisella, ja kokopaiva pitaisi matkustaa ja illalla olla vasta matkan puolivalissa. Oli pakko noyrtya ja ottaa yhden yon majoitus rajalla, silla 36 tunnin jatkuva bussireissu ei oikein kellaan napannut liikaa. Nyt pitaisi olla Kathmandussa perjantai-iltana neljan nurkilla. Saattaa olla ettei Nepalissa hirmuisesti tule kirjoiteltua, tai saa nyt nahda, mutta jossei mitaan kuulu niin about viikon paasta olisi tarkoitus olla taas kartalla.
Kuittasin tassa ohimennen koko Taj Mahal -kierroksen, mutta toi syndesankari-Siru oli sen verta tapinoissaan eilen viettaessaan synttareitaan Taj Mahalilla niin kertokoon se kaikella hehkutuksella miten siella meni. Sanotaan nyt pikaisesti etta jos ikina eksytte Tajin nurkille, niin ALKAA menko sisalle, ulkoa hulppean nayttava, sisalta arkisen kuiva.
PS: Sanna, bod bod ding ding on ollut melko lahella aiheuttaa melkopahoja kohtauksia parikin kertaa, mutta olen pystynyt seivaamaan....toistaiseksi...
Tosiaan eilinen meni aika pitkalti kokonaan tienpaalla, kun tultiin illan paatteeksi junalla Agrasta tanne itaan Varanasiin. Junamatka Intiassa ei ole mitenkaan erityisen sujuva kokemus, silla kalusto on ikaantynytta ja asenne kaikkeen on vahintaankin lunki, ja tosiaan juna oli kaikenkaikkiaan nelisen tuntia myohassa kun aamu koitti Varanasissa. Tai ongelma oli lahinna siina ettei kohde ollut varanasi, vaan joku pienempi paikka Varanasin ulkopuolella, samaten kuin lahtopistekaan ei ollut Agra, vaan surkea pikkukyla Agran ulkopuolella. Pikkukylan juna-asema oli vahintaankin mielenkiintoinen, ja kylilla pyoriessa naki miten ei hirmuisesti valkonaamaa juoksentele ko. kylassa. Kun juna sitten aikanaan saapui, alkoi melko hasardi paikanmetsastys umpipimeassa makuuvaunussa jossa ei hirmuisesti viitsinyt huudella ympariinsa kun suurin osa jengista nukkui. Lopulta paikat loytyi ja matka saattoi alkaa. Yllattavan kevyesti se yo meni, vaikkei siina pahemmin paassyt silmaa ummistamaan. Noh, tanaan aikaisin nukkumaan silla huomenaamulla bussimatka Nepalia kohti alkaa aamuvarhaisella, ja kokopaiva pitaisi matkustaa ja illalla olla vasta matkan puolivalissa. Oli pakko noyrtya ja ottaa yhden yon majoitus rajalla, silla 36 tunnin jatkuva bussireissu ei oikein kellaan napannut liikaa. Nyt pitaisi olla Kathmandussa perjantai-iltana neljan nurkilla. Saattaa olla ettei Nepalissa hirmuisesti tule kirjoiteltua, tai saa nyt nahda, mutta jossei mitaan kuulu niin about viikon paasta olisi tarkoitus olla taas kartalla.
Kuittasin tassa ohimennen koko Taj Mahal -kierroksen, mutta toi syndesankari-Siru oli sen verta tapinoissaan eilen viettaessaan synttareitaan Taj Mahalilla niin kertokoon se kaikella hehkutuksella miten siella meni. Sanotaan nyt pikaisesti etta jos ikina eksytte Tajin nurkille, niin ALKAA menko sisalle, ulkoa hulppean nayttava, sisalta arkisen kuiva.
PS: Sanna, bod bod ding ding on ollut melko lahella aiheuttaa melkopahoja kohtauksia parikin kertaa, mutta olen pystynyt seivaamaan....toistaiseksi...
maanantai 1. tammikuuta 2007
Uusi vuosi, uusi kaupunki
Jepjep,
Eli edellisen postin jalkeen on vaihdettu kaupunkia itseasiassa jo kahteenkin kertaan, ensin pari yota Jaipurissa ja sen jalkeen tanaan paivan matkustuksella Agraan, jossa huomenna Taj Mahali yytsimaan jonka jalkeen odottaa junamatka kohti itaa ja Varanasia.
Tosiaan Jaipurista en jaksanut kirjoitella mitaan sen suurempia, vaikka tapahtuihan siellakin kaikkea ja naki kaikkea. Jotenkin alkaa ehka puuduttaa paivan mittaiset autoilut, mutta nahtavaa oli kylla paljon ja kaikkea melko siistia joten ei auta valittaa, eipa sinne autoilematta olis paassyt paitsi ehka Norsulla...
Tastakin (tassa luki "Naistakin", mutta se muutti lausetta vaaraan suuntaan :-D) aika vaikea alkaa sen enempaa selittaa ilman kuvia, joten ehka palaan asiaan myohemmin, sen vain sanon etta nahtavaa oli paljon ja mageeta nahtavaa viela. Itse Jaipur oli ehka hiukan vaisu, vaikkakin selkeasti lansimaisempi kuin Delhi.
Uusi vuosikin oli ja meni, ja meni ehka vahan eri tunnelmissa kuin oli aikomus, mutta ei auta. Uusi vuosi tulee joka vuosi, mutta intiassa ei olla joka vuosi (paitsi ehka Siru). Tuleehan noita viela...
Tanaan siis vaihdettiin maisemaa Agraan, ja taas meni koko paiva lennokkaasti aivan alyttomassa liikenteessa. Harvoin autossa pelottaa, mutta oli melko mieleenpainuvaa kun kapealla tiella tulee vastaan bussia ohittava bussi, ja oma auto pitaisi viela mahtua johonkin valiin. Viela kun yhtaloon lisataan norsut, kamelit ja fillarit moottoritienopeuksissa niin vauhtia ja vaarallisia tilanteita riitti ihan kiitettavasti...
Agraan tullessa pysahdyttiin pikaisesti jollain aivan tuntemattomalla Moskeijalla, jossa oli maa(ilma)n aggressiivisimmat myyjat ja yleiset apua tarjoavat kaverit. Kuitenkin meikalainenkin melko lunki, lahes hindulehmaan verrattava niin niinhan siina kavi etta hiukan hirtti kiinni kaikkein kovimpaan kauppamieheen joka ei suostunut tajuamaan ettei kiinnostanut ostaa umpipaskaa shakkilautaviritelmaa vaikka sen eurolla olisi saanutkin sen. Lopulta ukko kavi huutamaan miten mina vain haluan ajatella hanesta pahaa koska han on intialainen ja kaikki lankkarit tekevat niin. Jannasti halusinkin ajatella kaverista pahaa, mutten kansallisuuden, vaan raivostuttavan asenteen takia...
Mutta eikait tassa enaa muuta, ehka voisi palailla asiaan joku toinen paiva kun on taas vahan lisaa tapahtumia takana.
Eli edellisen postin jalkeen on vaihdettu kaupunkia itseasiassa jo kahteenkin kertaan, ensin pari yota Jaipurissa ja sen jalkeen tanaan paivan matkustuksella Agraan, jossa huomenna Taj Mahali yytsimaan jonka jalkeen odottaa junamatka kohti itaa ja Varanasia.
Tosiaan Jaipurista en jaksanut kirjoitella mitaan sen suurempia, vaikka tapahtuihan siellakin kaikkea ja naki kaikkea. Jotenkin alkaa ehka puuduttaa paivan mittaiset autoilut, mutta nahtavaa oli kylla paljon ja kaikkea melko siistia joten ei auta valittaa, eipa sinne autoilematta olis paassyt paitsi ehka Norsulla...
Tastakin (tassa luki "Naistakin", mutta se muutti lausetta vaaraan suuntaan :-D) aika vaikea alkaa sen enempaa selittaa ilman kuvia, joten ehka palaan asiaan myohemmin, sen vain sanon etta nahtavaa oli paljon ja mageeta nahtavaa viela. Itse Jaipur oli ehka hiukan vaisu, vaikkakin selkeasti lansimaisempi kuin Delhi.
Uusi vuosikin oli ja meni, ja meni ehka vahan eri tunnelmissa kuin oli aikomus, mutta ei auta. Uusi vuosi tulee joka vuosi, mutta intiassa ei olla joka vuosi (paitsi ehka Siru). Tuleehan noita viela...
Tanaan siis vaihdettiin maisemaa Agraan, ja taas meni koko paiva lennokkaasti aivan alyttomassa liikenteessa. Harvoin autossa pelottaa, mutta oli melko mieleenpainuvaa kun kapealla tiella tulee vastaan bussia ohittava bussi, ja oma auto pitaisi viela mahtua johonkin valiin. Viela kun yhtaloon lisataan norsut, kamelit ja fillarit moottoritienopeuksissa niin vauhtia ja vaarallisia tilanteita riitti ihan kiitettavasti...
Agraan tullessa pysahdyttiin pikaisesti jollain aivan tuntemattomalla Moskeijalla, jossa oli maa(ilma)n aggressiivisimmat myyjat ja yleiset apua tarjoavat kaverit. Kuitenkin meikalainenkin melko lunki, lahes hindulehmaan verrattava niin niinhan siina kavi etta hiukan hirtti kiinni kaikkein kovimpaan kauppamieheen joka ei suostunut tajuamaan ettei kiinnostanut ostaa umpipaskaa shakkilautaviritelmaa vaikka sen eurolla olisi saanutkin sen. Lopulta ukko kavi huutamaan miten mina vain haluan ajatella hanesta pahaa koska han on intialainen ja kaikki lankkarit tekevat niin. Jannasti halusinkin ajatella kaverista pahaa, mutten kansallisuuden, vaan raivostuttavan asenteen takia...
Mutta eikait tassa enaa muuta, ehka voisi palailla asiaan joku toinen paiva kun on taas vahan lisaa tapahtumia takana.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)